tiistai 23. kesäkuuta 2015

Tehtävä 2. Somen tietosuoja, digitaalinen identiteetti ja pelisäännöt

2a) Tietosuojakysymykset 
Kävin kommentoimassa Some-keskustelu vaarantaa rikosuhrien yksityisyyden-uutista. 

Siinä kerrotaan, mitä vahinkoa voi aiheutua jos rikoksen uhrien tietojen suojaamisesta ei
huolehdita kunnolla. Kirjoitin siellä kommentin siitä, miten some-keskustelu voi vaikeuttaa 
entisestään uhrin tilannetta ja selviytymistä rikoksesta, sekä siitä, että some-keskustelut 
voivat mennä täysin väärille raiteille ja leimata syyttömiä ihmisiä.

Löysin digitaalisen median keskustelun plaza-foorumilta, jossa
pohdittiin miten digitaalinen media vaikuttaa lapsiin, sekä 
lapsien tarpeista kunnolliseen ohjeistukseen niissä
 liikkumiseen.

Facebookissa Verkkopedagogiikka-ryhmässä oli keskustelua 
tietosuojasta.Esimerkiksi tästä artikkelista. Siinä pohdittiin
kuinka helppoa tai vaikeaa on saada selville toisesta 
henkilökohtaisia tietoja.


Yleisesti ottaen tulin näitä lukiessani siihen tulokseen, että työyhteisössä on
tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä tietoja itsestään jakaa, mutta myös siihen,
mitä tietoja jakaa muista työyhteisön jäsenistä. Vaikka suomessa onkin sananvapaus, 
niin ihmisen yksityiselämää on suojattu esim. kotirauhaa ja yksityisyyden suojaa käsittelevillä laeilla.

Lakien lisäksi törttöileminen somessa voi aiheuttaa närää työporukan kesken, joka vaikuttaa negatiivisesti 
työilmapiiriin. Työpaikalla olisikin hyvä sopia säännöt jo etukäteen, luomatta kuitenkaan sadan sivun 
sääntökirjaa somessa toimimiseen. Liiat säännöt vähentävät keskustelukanavien käyttöä, jos ei voi ikinä 
olla varma meneekö viestit nyt sääntöjen mukaan vai ei.

Avoimuus ja läpinäkyvyys some-viestinnässä on useimmiten etu, kuten käy ilmi Edun 
Avoimuus ja jakaminen materiaalissa; 

"Miksi ihmiset ja organisaatiot haluavat jakaa avoimesti? 
Siksi, että jokainen saa yhteistyöllä käyttöönsä enemmän sisältöjä kuin kukaan yksin 
pystyisi koskaan tuottamaan."

2b) Digitaalinen identiteetti


















Oli mielenkiintoista katsoa hakukoneen avulla millainen on minun digitaalinen identiteetti.

Yllätyksekseni minusta löytyi melko vähän tietoa. Google löysi facebook-profiilini, 
joka kuitenkin on suljettu niin, että vain facebook-kaverini näkevät mitä minulta löytyy sieltä.

Lisäksi löytyi Instagram-tunnukseni, opintojakson aikana kirjoitetut kommentit erilaisiin 
blogeihin, sekä Ultra Ry:n sivuilta löytyi tieto, että toimin siellä talousvastaavana.

Kuvahaun avulla minusta löytyi kolme kuvaa, jotka ovat olleet minulla facebookissa 
profiilikuvina. Instagramista löytyisi muutama kuva lisää.

Kokeilin hakua myös tyttönimelläni, mutta löysin ainoastaan tiedon valmistumisestani 
elektroniikka-asentajaksi Kalevan julkaisusta.

Tietojen vähäiseen määrään vaikuttaa varmasti se, että käytän verkossa yleensä nimimerkkiä, 
facebook-profiilissani on tarkkaan rajattu mitä ulkopuoliset ihmiset näkevät, sekä myöskin se,
että somessa luen mieluummin kuin kirjoitan.

Tietojen poistaminen verkosta voi olla haastavaa, sillä joku on voinut ottaa jo kopion 
lisäämistäsi asioista. Vaikka alkuperäisen kuvan tai tekstin saisikin poistettua, voi se levitä
somessa nopeasti.

Digitaalinen identiteetti-teksti oli hyvin kattava opas siitä, miten se muodostuu ja 
miten siihen voi vaikuttaa.

Jos somessa ei käytä lainkaan harkintaa mitä julkaisee, voi se myöhemmin 
vaikuttaa esim. työpaikan saamiseen. Tämän takia kannattaa aina harkita mitä nettiin pistää.
Mitä olisit valmis kertomaan työnantajalle tai naapurillesi?

Kuvien manipulointi ja väärien tietojen levittäminen voivat vaikuttaa negatiivisesti ihmisten
mielipiteisiin henkilöstä, ja tästä syystä voi olla tärkeää, että alkuperäiset kuvat ja tiedot
löytyisivätkin helposti verkosta luotettavalta sivulta. Tämä tietysti edellyttää somen käyttöä, 
joten siellä näkymiseen kannattaa panostaa.

Vaikka verkossa pitää olla varovainen, ei asioiden julkaisemista täydy pelätä liikaa.
Esimerkiksi poliitikot, yritysjohtajat ja viestinnän ammattilaiset saavat huomiota julkaisemalla 
verkossa itsestään ja mielipiteistään asioita.

Poliitikot ja yritysjohtajat voivat toki pysytellä sosiaalisesta mediasta erossa, mutta jos haluaa
huomiota ihmisiltä, niin torilla huutelu ja perinteisten sanomalehtien sivuilla komeleiminen eivät
välttämättä riitä.

Viestinnän ammattilainen ei anna kovin luotettavaa kuvaa viestintätaidoistaan 
jos sosiaalisen media käyttö ei onnistu. Tästä syystä pidän tärkeänä, että he opettelisivat
sen käyttöä ja olisivat esillä some-maailmassa.

2c) Työyhteisön sosiaalisen median käytön 
pelisäännöt

Ensimmäisenä löysin Suomen taitoluisteluliiton pelisäännöt somen käyttöön.

Keskeinen viesti siellä oli se, että edustaa taitoluistelua lajina, sekä itse liittoa myös vapaa-ajallaan.
Siellä painotettiin vastuuta siitä, mitä someen pistää, yhdenvertaista kohtelua ja fiksua toimimista.
Siinä painotettiin, ettei ketään tule haukkua tai arvostella, sillä asiat leviää verkossa nopeasti.

Tässä tapauksessa liitto on tehnyt linjauksensa koko taitoluisteluharrastusta koskien.
Pelisääntöjen on hyvä tulla sellaiselta taholta, jossa on tietämystä asioista ja niin, että voi luottaa,
että säännöt ovat yhdenvertaiset kaikkia työyhteisön jäseniä kohtaan.

Niissä tulee olla kerrottuna asiat, jotka ei ole suotavaa, kuin myös se, että mitä verkossa sitten
kannattaa julkaista. Ongelmatilanteita varten voisi olla valmiiksi jonkinlainen ohjeistus.


2d) Ulkopuolinen blogi aiheesta


Kävin kommentoimassa ulkopuolista blogia; 

Some-lainsäädäntöä HRlleSen aihe oli hyvin lähellä 
2c-tehtävää. Keskeisin asia siinä oli se, että 
pelisääntöjä laadittaessa lainsäädäntö tulee ottaa
 huomioon.

Some-ohjeistuksen lisäksi on hyvä selvittää heti alkuun, 

keillä kaikilla on oikeus tilejä käyttää, 
mihin tarkoitukseen, ja mitä tehdään jos työntekijä 
vaihtaa työpaikkaa. Onko tili henkilökohtainen,
vai siirtyykö se yrityksessä seuraavan ihmisen käyttöön.

Siellä oli hyvät linkit eteenpäin, jos lainsäädäntö somen käytössä 

työpaikalla kiinnostaa enemmänkin.

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoista luettavaa olit löytänyt. Eritoten tuo tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion haastattelu siitä, miten rikoksenuhrin asema jää usein huomiotta mikäli rikoksentekijän henkilöllisyys paljastetaan suurelle yleisölle. Me suomalaisethan olemme tunnetusti "lynkkaysmielellä" varustettuja ja tekijälle haluttaisiin antaa virallisen tuomion lisäksi myös "oikein isän kädestä". Uhrin henkilöllisyyden paljastuminen on silloin toissijainen asia, johon todellakin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

    Terhi Ahon blogi Some-lainsäädäntöä HR:lle oli myös lukemisen arvoinen. Harvapa tulee edes ajatelleeksi, että ”Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. ” (Lojaliteettivelvollisuus, Työsopimuslaki 3:1 §). Äkkipikaistuksissa sitä niin helposti syydetään sopimatonta tekstiä omasta työnantajasta omalle facebook-seinälle, eikä mielen vieressäkään käy mihin kaikkialle se vielä voi päätyä ja mitä siitä voi olla seurauksia.

    Kolmas asia mihin kiinnitin myös huomiota on nuo poliitikot. Yllättävän moni on viime aikoina joutunut tilanteeseen, jossa on tullut kirjoitettua tekstareita tai facebook-päivityksiä, jotka eivät välttämättä ole olleet ihan some-etiketin mukaisia. Nähtäväksi jääkin mitä kaikkea some-rintamalla seuraavaksi tapahtuu.
    T: Tarja

    VastaaPoista